Alkukesästä raikkaanvihreinä pullottavat kuusenkerkät ovat saaneet kerääjät liikkeelle, ja keruuta helpottavat uudet innovaatiot tulevat varmasti lisäämään keruumääriä tulevina vuosina. Kuusenkerkkien lisäksi metsästä on kerättävissä muun muassa pihkaa, mahlaa ja nuorenmännynkuorta monien muiden raaka-aineiden ohella.
Viime aikoina luonnontuoteala on herättänyt Suomessa kasvavaa kiinnostusta, mikä tarjoaa metsänomistajille uusia mahdollisuuksia lisäansioihin. Metsään ei kuitenkaan kannata lähteä suin päin keruupuuhiin: huolimaton kerääjä voi häiritä puun kasvua pahastikin.
”Hyvä ohjesääntö on, että luonnontuotteiden keruu olisi metsätalouden rinnalla”, muistuttaa Suomen metsäkeskuksen Marko Ämmälä. Tarkoitus ei ole riipiä irti kaikkea, mitä irti saa, vaan muiden raaka-aineiden kerääminen on suunniteltava ja toteutettava siten, ettei toiminta vaaranna puun kasvatusta ja korjuuta. Luonnontuoteala ei siis ole pyrkimässä kilpailijaksi perinteiselle, puunkäyttöön perustuvalle metsätaloudelle, vaan monipuolisella metsänhoidolla ja -käytöllä löytyy sijaa molemmille.
Usein unohtuu, millainen myyntivaltti suomalainen puhdas luonto on – ja sen tuotteita ja raaka-aineita on mahdollista viedä myös ulkomaille. Suomen metsäkeskuksen, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin sekä Luonnonvarakeskuksen yhteistyössä luotsaama hanke, ”Kasvavaa liiketoimintaa luonnontuotteista”, pyrkii lisäämään luonnontuotealan kasvua ja tuoda toimijat – metsänomistajat, metsänhoitajat ja yritykset – saman pöydän ääreen keskustelemaan siitä, mitä tarvitaan ja mitä on jo tarjolla. Hankkeen puitteissa järjestetyt tilaisuudet ovat olleet suosittuja, minkä projektipäällikkönä toimiva Ämmälä on päässyt näkemään omin silmin.
Jos kiinnostusta ja mahdollisuuksia kerta on, miksi ala on vielä lapsenkengissään?
Ongelmana on erityisesti verkostojen ja raaka-aineketjujen puute. Alan yritykset ovat pieniä, koska raaka-aineiden saatavuus on ollut lähinnä valveutuneiden hankkijoiden varassa. Lisäksi Suomessa työ on kallista, mikä on osaltaan rajoittanut yritysten mahdollisuuksia kasvaa.
”Luonnontuotteissa on lisäksi se ongelma, että keruuaika on kovin lyhyt. Muutamissa päivissä tai viikoissa on kerättävä valtava määrä raaka-aineita. Pitää tiedostaa ja ohjeistaa, mistä on kyse”, Ämmälä kertoo. Paljon Suomea kiertänyt ja tilaisuuksissa vieraillut Ämmälä tietää alaan kohdistuvan innon, mutta myös edessä olevat kuopat ja kompastuskivet.
”Se on kaksipiippuinen juttu”, Ämmälä pohtii, ”Nyt kun olemme järjestäneet seminaareja, missä metsänomistajaa kannustetaan, ja sitten kun metsänomistaja kiinnostuu, pitäisi olla tarjolla yrittäjä, joka raaka-ainetta hyödyntää. Joka paikassa sitä ei vielä ole, joten mennään huutelemaan isosti asiasta, joka ei vielä markkinoissa toimikaan, ja metsänomistaja voi pettyä pahasti.”
Tämän vuoksi osaamista ja verkostoja tulisi kehittää samanaikaisesti, muuten alan kasvu ei onnistu. Tällä hetkellä metsä- ja luonnontuotealan toimijoiden verkostoituminen ei ole parhaalla mahdollisella tasolla. Luonnontuoteala tarjoaa kasvun mahdollisuuksia myös metsätalouden palveluja tarjoaville yrityksille, jotka voisivat esimerkiksi taimikonhoitoa tarjotessaan ehdottaa metsänomistajalle koivunlehtien tai kuusenkerkkien keräämistä, mikäli kohde on sopiva ja toimiva jalostusverkko olemassa. Hankkeen puitteissa ollaankin kehittämässä keinoja selvittää saatavilla olevan metsätiedon avulla, mitä raaka-ainetta missäkin on saatavilla ja kenelle opastusta ja mahdollisia keruupalveluita olisi parasta markkinoida. Verkostoituminen ei siis palvelisi ainoastaan raaka-aineiden tarjoajia ja tarvitsijoita, vaan myös muita keskeisiä sidosryhmiä ja yrityksiä. Hankkeen tavoitteena on pilotoida myös raaka-aineketjuja, eli selvittää, millaisella aikataululla, työmäärällä ja saannolla raaka-aineita pystytään keräämään. Nuoren männynkuoren käyttöä onkin jo pilotoitu, suunnitteilla on kanervankukan keruun pilotointi, ja kuusenpihkan osalta keruupilotti on tarkoitus käynnistää tämän kevään aikana.
”Kun toimiala kehittyy niin toimijat voivat sitten myös maksaa raaka-aineesta riittävästi, jotta ketjun jokainen jäsen saa osansa: metsänomistaja, tukku, jatkojalostaja, kauppa. Toiminta on ollut nyt kehittymätöntä, joten on ollut ongelmana, että saadaanko raaka-aineista tietty hinta.”
Toimiala onkin tulevaisuudessa kehittymässä kovaa vauhtia. Kiinnostus kasvaa koko ajan myös isompien yritysten osalta, ja esimerkiksi vanhatkin elintarvikealan toimijat ovat huomanneet luonnontuotteiden tarjoamat mahdollisuudet. Suomalainen elintarviketeollisuus onkin keskeisessä asemassa luonnontuotealan kasvun kannalta.
”Jos elintarviketeollisuus ottaisi rohkeammin luonnontuotteita valikoimiin, kasvaisi luonnosta kerättävien raaka-aineiden kysyntä merkittävästi”, Ämmälä toteaa.
Luonnontuotealan ei siis tarvitse olla pienten yritysten ja yksittäisten metsänomistajien välistä pienimuotoista yhteistyötä, vaan siinä on riittävästi potentiaalia yhdeksi biotaloussektorin kasvun moottoriksi. Nyt tärkeintä on tehdä hyvä pohjatyö verkostojen ja osaamisen kehittämiselle, jotta ala voi kasvaa ja toiminta pysyy kestävänä sekä vastuullisena. Näin puhdas luonto antimineen säilyy Suomen myyntivalttina myös tulevaisuudessa.
Lusto Metsävarainhoito toimii tiiviissä yhteistyössä maanomistajien ja biotaloussektorin toimijoiden kanssa kehittääkseen monitavoitteista metsänkäyttöä. Mikäli artikkeli herätti mielenkiintosi ja nosti esiin mahdollisuuksia yhteistyölle, älä epäröi olla meihin yhteydessä. Kestävimmät verkostot syntyvät, kun ne rakennetaan yhdessä.
