Pihka on kaikille tuttu, hyväntuoksuinen, mutta tahmeudessaan hankala aine, joka takertuu tiukasti varomattoman kuuseen kurkottelijan sormiin. Se on muun muassa eteerisistä öljyistä ja hartseista muodostuva seos, jota erityisesti mänty ja kuusi erittävät suojatakseen solukoitaan taudeilta ja tuholaisilta. Sekä kuusen että männyn pihkaa kerätään, mutta tehty tutkimus on toistaiseksi keskittynyt enemmän kuusenpihkaan. Pihkaa on käytetty perinteisesti
Kuusipuun uskolliset lehvät tuoksuineen ovat lähtemätön osa suomalaista juhlaa ja arkea. Ikivihreät havut tuovat vehreyttä kaamoksen keskelle koristaen niin julkisia kuin yksityisiäkin tiloja, sisällä ja ulkona. Havukoristeet mielletään perinteisen suomalaisiksi, mutta moniko tietää, että niiden raaka-aine on harvoin kotimaista? Kysynnästä huolimatta kotimaisia havunviljelijöitä on tällä hetkellä harvassa. Suurin osa tukuista ostettavista havuista on tuotu tänne
Alkukesästä raikkaanvihreinä pullottavat kuusenkerkät ovat saaneet kerääjät liikkeelle, ja keruuta helpottavat uudet innovaatiot tulevat varmasti lisäämään keruumääriä tulevina vuosina. Kuusenkerkkien lisäksi metsästä on kerättävissä muun muassa pihkaa, mahlaa ja nuorenmännynkuorta monien muiden raaka-aineiden ohella. Viime aikoina luonnontuoteala on herättänyt Suomessa kasvavaa kiinnostusta, mikä tarjoaa metsänomistajille uusia mahdollisuuksia lisäansioihin. Metsään ei kuitenkaan kannata lähteä suin päin
